Harrastukset

TOKO

kirjoittaja: Raisa Pukema

TOKO on lyhenne, joka tarkoittaa sekä tottelevaisuuskoulutusta että tottelevaisuuskokeita. Tottelevaisuuskoulutuksen tavoitteena on opettaa koiralle miellyttävää ja hallittua käyttäytymistä sekä ohjaajalle oikeaa ja asiallista koirankäsittelytaitoa. Koulutuksesta on aina hyötyä, vaikkei kokeisiin osallistuminen kiinnostaisikaan, sillä perustottelevainen koira on helppo ja mukava arjessa, ja sille voi myös suoda vapauksia toisin kuin koiralle, joka ei ole hallinnassa. Tottelevaisuuskokeiden monet liikkeet ovatkin sellaisia, jollaisista on normaalielämässäkin hyötyä, kuten seuraaminen, käskystä pysähtyminen, luokse tulo, paikalla odottaminen, hyppääminen ja noutaminen (varsinkin esim. luvattoman esineen palauttaminen käskystä voi olla hyvinkin hyödyllistä).

Kokeissa testataan koiran ja ohjaajan yhteistyötä sekä koiran koulutuksen tasoa neljässä luokassa: alokas-, avoin, voittaja- ja erikoisvoittajaluokassa. Koira saa siirtyä seuraavaan luokkaan saatuaan yhden ykköstuloksen siitä luokasta, jossa kilpailee. Kokeissa koiraa saa palkita vain kehumalla, joten ns. palkattomuutta kannattaa harjoitella. Tarkempia tietoja niin liikkeistä kuin säännöistäkin löytyy Suomen Kennelliiton sivuilta.

Koulutus on helpointa aloittaa paikallisessa koirakerhossa tai yksityisessä koirakoulussa.

Olen usein törmännyt väitteeseen, että beaglesta ei ole TOKO-koiraksi. Pitkäjänteisellä ja koiran luonteenpiirteitä hyödyntävällä koulutuksella beaglesta saa kuitenkin kelpo kisakaverin. Beagle on yleensä leikkisä, älykäs ja utelias – eli oppii asioita nopeasti. Kun se vielä useimmiten on ahne, sen saa suhteellisen helposti tekemään pyydetyt temput. Toisaalta kokeissa koiraa ei saa palkita liikkeiden välissä ruoalla, mikä voi johtaa siihen, että nenä alkaa viedä beaglea. Se, minkä beagle osasi treeneissä, ei näykään kokeissa. Eli jotta koira jaksaisi tehdä koeliikkeet hyvässä vireessä ilman palkkaa, koemaisia treenejä täytyy tehdä melko usein. Koska beagle ei toimi juurikaan ihmistä miellyttääkseen, se on saatava ymmärtämään, miten hyödyllistä ja hauskaa ihmisen kanssa tekeminen on. Siihen tarvitaan aikaa, kilokaupalla herkkuja, koiran rakastamaa leikkiä ja ylitsevuotavia kehuja. Sekä ennen kaikkea koiranlukutaitoa, kärsivällisyyttä ja mielikuvitusta.

Koska suurin intohimoni on koiran koulutus, Ainosta (TK1 TK2 TK3 HeJW-10 Cardiem Ways Of The World) tuli TOKO-koira kuten muunrotuisistakin. Aino on oppinut useimpien liikkeiden idean matkimalla, eli se seurasi sivusta, kun treenasin cockerin kanssa EVL:n liikkeitä. Eräänä päivänä se kyllästyi vain tarkkailemaan ja tuli siihen cockerin ja minun väliin seuraamaan pää kenossa ja silmät loistaen. Siitä se alkoi. Ensimmäisestä kokeesta Aino sai täydet 200 pistettä ja aikamoisen määrän huomiota, hämmästelyä ja ihailua muilta kilpailijoilta. Koska me molemmat rakastamme treenaamista ja uuden oppimista, jatkoimme kolmen alokasluokan ykkösen jälkeen avoimeen ja sieltä voittajaluokkaan, joka osoittautui melko haasteelliseksi. Nyt on sieltäkin kolme ykköstulosta, ja opettelemme sinnikkäästi erikoisvoittajaluokkaa varten, vaikka aikaa se vie, ennen kuin pääsemme kisaamaan. Mutta Aino on opettanut minulle suurimman viisauden: tärkeintä on se yhteinen matka, ei niinkään päämäärä.

tokoAino (TK1 TK2 TK3 HeJW-10 Cardiem Ways Of The World) paikallamakuussa.

RALLY-TOKO

 kirjoittaja: Sanna Simelius-Keski-Korpela

Rally-toko on 2000-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa kehitetty laji, joka yhdistää elementtejä tokosta, agilitystä ja koiratanssista. Lajissa tärkeintä on ohjaajan ja koiran iloinen yhteistyö,  ja sen tavoitteena on edistää positiivisiin menetelmiin perustuvia koiran koulutustapoja.  Rally-tokossa koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin että käsimerkein ja kannustaa koko suorituksen ajan.

Rally-tokossa suoritetaan tuomarin suunnittelema rata, joka koostuu erilaisista tehtäväkylteistä. Kylttejä on radalla luokasta riippuen 10–20 kpl ja ne sijaitsevat 3-5 metrin välein. Koirakko etenee radalla perusseuraamisessa ja suorittaa kullakin kyltillä siinä määrätyn tehtävän. Voittajaluokasta alkaen koiraa ohjataan sekä ohjaajan vasemmalla että oikealla puolella. Rally-tokon tehtävät ovat esimerkiksi erilaisia suunnan- ja vauhdin muutoksia, pujottelua, pyörähdyksiä, peruuttamista, puolenvaihtoja, erilaisia asentoja ja niiden vaihtoja. Radalla voi olla myös hyppy tai putki, sekä nami- tai leluhoukutus. Radan pituus ja liikkeiden vaativuus kasvaa luokasta toiseen siirryttäessä.

Rally-tokossa on neljä luokkaa: alokas- (ALO), avoin- (AVO), voittaja- (VOI) ja mestariluokka (MES). Näistä alokasluokka suoritetaan taluttimessa ja muissa luokissa koira suorittaa radan vapaana. Koirakon saavutettua luokassaan kolme vähintään 70 pisteen hyväksyttyä tulosta, on sen siirryttävä seuraavaan tasoluokkaan. Kolmesta hyväksytystä tuloksesta luokassaan koirakolle myönnetään koulutustunnus RTK1-4. Hyväksytty tulos on vähintään 70 pistettä maksimipisteiden ollessa kaikissa luokissa 100 p.

Halusin tutustua minulle uuteen lajiin ja niinpä osallistuin rally-tokon alkeiskurssille alkuvuodesta 2015 Pipari-beagleni kanssa. Olen 90-luvulla harrastanut tokoa silloisen corgini kanssa, mutta en kokenut lajia koskaan omakseni. Sen sijaan rally-tokoon ihastuin heti kättelyssä, se on tokoon verrattuna huomattavasti rennompaa suorittamista, ja pidän siitä että koiraa saa kannustaa ja kehua suullisesti koko suorituksen ajan. Minulle tuli rally-tokon alkeiskurssin aikaan lauman jatkoksi beagletyttö Tupuna (Devaney’s Q-Tamolla), jonka kanssa kävin samaan aikaan pentukurssilla.  Tupuna edistyi nopeasti ja nautti kaikesta yhdessä tekemisestä, joten rally-tokon jatkokurssille osallistuinkin Tupunan kanssa. Syksyllä pääsimme jo  kilpailevien treeniryhmään harjoittelemaan. Rally-tokossa kilpailuihin osallistuvan koiran pitää olla vähintään 10 kuukautta vanha. Tupunan kanssa starttasin ensimmäisissä alokasluokankisoissa heti seuraavana päivänä vaaditun iän tultua täyteen ja se suoritti radan hyväksytysti, 96 pisteen tuloksella.  Seuraavista kahdesta kisasta Tupuna sai myös hyväksytyt tulokset ja sillä on siis koulutustunnus RTK1.

Laji sopii mielestäni beagleille erinomaisesti. Ehkä suurin haaste minulle Tupunan kanssa on ollut suorituskestävyyden rakentaminen, sillä jos oma keskittymiseni koirasta herpaantuu tai sitä rupeaa pitkästyttämään, hajut alkavat nopeasti kiinnostamaan sitä. Tupunan vahvuutena on tiivis katsekontakti ja  se palkkautuu jo melko hyvin myös itse tekemisestä, eikä suorita ainoastaan namin kiilto silmissä. Toisaalta minun on rehellisyyden nimissä sanottava, että olen todella laiska treenaamaan ja alokasluokan hyväksytyt tulokset oli helppo saavuttaa. Mielestäni kilpailukynnys rally-tokon alokasluokassa on matala ja se on hyvä asia kannustettaessa koirakoita harrastuksessa eteenpäin. Kisoissa ilmapiiri on rento ja ystävällinen. Tupuna on saanut paljon positiivista huomiota osakseen niin treeneissä kuin kisoissa. Toisessa kilpailussa meille luovutettiin tuomaripalkinto, jonka tuomari voi halutessaan antaa sellaiselle koirakolle, jonka yhteistyö on jäänyt positiivisesti tuomarin mieleen. Keskityin Tupunan kanssa välissä näyttelyjuttuihin, mutta nyt olemme alkaneet treenaamaan avoimenluokan kisat mielessä siintäen. Toivottavasti mahdollisimman moni beagleharrastaja innostuu kokeilemaan tätä lajia koiransa kanssa, voin luvata että sen parissa kokee paljon onnistumisen iloa ja oppii monia koiran kanssa arkieläämääkin helpottavia uusia taitoja.

MEJÄ

kirjoittaja: Maarika Wallenius

Metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ) on alun perin tehty metsästyskoiraroduille. Lajin tarkoituksena on opettaa koira seuraamaan haavoittuneen riistaeläimen jälkiä esim. hirvikolarin jälkeen. Vuodesta 2007 koelajina MEJÄ on ollut kaikille avoin.

Miksi sitten MEJÄillä beaglen kanssa? Vaikka siksi, että mikä on oivallisempaa yhdessä tekemistä kuin samoilla koiran kanssa metsässä. Ja plussana vielä se seikka, että kunnollinen nenätyöskentely vie vauhdikkaammastakin kaverista mehut. Kun koira jäljestää, niin se joutuu keskittymään ja rauhoittumaan sekä ratkomaan ongelmia ja näin se kuluttaa huomattavasti energiaa.

Huvin vuoksi MEJÄily on suhteellisen helppo ja edukas harrastus.  Koiran ja ohjaajan tulee olla fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta pystyvät liikkumaan metsässä vaihtelevassa maastossa. Jälkien tekoon tarvitaan verta (hirven/kauriin verta tai helpommin hankittuna kaupasta pakasteosastolta naudan verta pullossa), sieni, narua, jäljen merkkaamiseen nauhaa/pyykkipoikia. Ja jos maastot eivät ole ennestään tuttuja niin kartta ja kompassi ehdottomasti mukaan. Jäljen päähän tarvitaan ’kaato’. Jos on mahdollista niin kaatona voi käyttää hirven/kauriin sorkkaa tai kania/kaninahkaa. Kaatona toki voi olla vaikka koiran aamupala tai lelu, sen itse oppii huomaamaan mikä koiralle sopii. Jäljestämiseen koiralle valjaat ja liina, MEJÄ-kokeen säännöt määrittävät jälkiliinan pituudeksi 6 m. Aluksi voi olla lyhyempikin liina tai ihan hihna, jos koira tarvitsee ohjaajalta tukea. Koira voi aluksi pelätä veren hajua, mutta siitä ei kannata huolestua. Se osoittaa vain koiran olevan järkevä, kuka sitä nyt lähtisi täyttä laukkaa haavoittuneen villieläimen perään keskelle tuntematonta  metsää? Siellähän saattaa olla vaikka kiukustunut karhu toisessa päässä! Tällöin ohjaajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja koiran rohkaisua rauhallisesti.
Muista myös kysyä metsän omistajalta/metsästysoikeuden haltijalta lupa käyttää metsää jäljestämiseen. Sekä tietysti jäljestämisen päätteeksi poista metsästä merkkisi ja muut käytöstä tulleet jäljet.

Aluksi jäljen pituudeksi riittää esim.  30-50 metriä. Itse olen kyllä aloittanut aikuisella koiralla 100-200 metrin jäljellä, mutta pennulla (4-5 kk:n ikäinen) jälki voi olla lyhyempi. Ensimmäisellä kerralla on tarkoitus vain selvittää onko koira kiinnostus jäljestämisestä/verestä ja kuinka hyvin se seuraa jälkeä. Jäljelle voi tehdä jo ensimmäisellä kerralla kulman tai kaarroksen. Jäljen alkuun potkitaan maahan alku (n. 30 cm x 30 cm), johon lorotetaan hieman verta. Muista kastella sieni vedellä ennen jäljentekoa, silloin se imee paremmin verta. Verta ei tarvita lyhyeen jälkeen paljoa. Koejäljelle verta käytetään 1/3 litraa 900-1400 metrille. Kun teet jäljen, koira ei ole silloin mukana.  Varsinaisen koejäljen tulee olla vähintään 12 tuntia vanha, kun jäljestät vain huvin vuoksi jälki toki voi olla tuoreempikin. Tuore jälki voi olla koiralle hankalampi, veren haju leviää laajemmalle alueelle tai koira voi mennä jälkeä liian kovaa. Jäljellä tulisi liikkua kävelyvauhtia ja koiran tulisi olla ääneti. Jäljen loppuun potki maata rikki ja tiputa siihen muutama tippa verta. Kaato kannattaa asettaa paikoilleen vasta ennen jäljestämistä. Jälkeä ei kannata tehdä polkuja pitkin, silloin koira oppii vain käyttämään niitä pitkin eikä varsinaisesti jäljestämään.

Mieti valmiiksi mikä on koirallesi kehotussana jäljestämiseen, onko se ’jälki’ vai ’etsi jälki’. Muista käyttää samaa kehotusta joka kerralla. Näytä koirallesi jäljen alku eli aloitusmakaus ja alkusuunta, innosta koiraasi ja kaadolla sitten kehutaan!

Kokeeseen? MEJÄ-kokeen säännöt löytyvät esim. Kennelliiton nettisivuilta. Kokeet ovat varsinkin eteläisessä-Suomessa kovin suosittuja, joten niihin pääseminen voi olla kiven takana. Kokeessa testataan koirien laukauksen sieto, joten paukkuaralla koiralla ei ole asiaa kokeisiin. AVO-luokan kokeessa jälki on 900-1000 metriä pitkä ja vähintään 12 tuntia vanha. Jäljellä on kaksi kulmaa, jotka ovat veretetyt. VOI-luokassa jälki on 1200-1400 metriä ja ikää 18 tuntia. VOI-jäljellä on myös katkokulma. Siinä sieni nostetaan maasta ja siirrytään jonkin verran eteenpäin, jolloin koira joutuu etsimään kohdan mistä jälki jatkuu.
Koejäljet tehdään yleensä talkoona kokeeseen osallistujien kesken, joten kartan ja kompassin käyttöä tulisi harjoitella.  Askelpareilla lasketaan jäljen pituus, jotta tiedetään että se on riittävän mittainen. Apuna voidaan käyttää myös puhelimeen ladattua maastokartta-ohjelmaa. Kokeessa aluksi jälki suunnistetaan ja merkataan avomerkein = näkyvin merkein. Sen jälkeen se vielä veretään ja muutetaan avomerkit piilomerkeiksi. Kokeessa ei voi tehdä jälkeä omalle koiralleen, vaan jälki on aina jonkun toisen kokeessa kävijän tekemä. Koepäivänä sitten vielä saa toimia oppaana vähintään yhdellä koejäljellä (sillä minkä sinä olet tehnyt), jäljestää oman koiransa kanssa arvonnassa osunut jälki ja yleensä vielä purkaa se. MEJÄ-koe viikonlopun jälkeen tietää ainakin ulkoilleensa metsässä!

P.s. Jos koiran aktivointi nenätyön merkeissä kiinnostaa mutta veren kanssa pelaaminen ei, niin jäljen voi tehdä myös vaikka tonnikalaa vedessä-säilykkeen vedestä. Yhdestä purkista ei lientä paljoa saa, mutta sitä voi laimentaa ihan normi vedellä. Tuoksu pysyy edelleen riittävän vahvana.

30.6 325

AGILITY

kirjoittaja: Taru Waldén

Agility on koirien esteratakilpailu, jossa ohjaaja ohjaa koiran suorittamaan radalla olevat esteet. Laji kehitettiin alun perin näytöslajiksi esteratsastuksen pohjalta Englannissa 1970-luvulla. Suomessa agilitya on harrastettu vuodesta 1986 lähtien. Lajin suosio on vahvassa nousussa, ja nykyisin agilityn harrastajia on Suomessa jo yli 13 500. Se on ihmisen ja koiran yhteistyöhön perustuva liikuntamuoto. Parhaimmillaan agilitysuoritus on ohjaajan ja koiran saumatonta yhteistyötä, josta molemmat nauttivat.

Tavoiteena kisoissa on, että ihminen ohjaa koiran läpi tuomarin suunnitteleman radan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti koskematta koiraan ja esteisiin. Agilityssa menestyminen vaatii koiralta hyvää fyysistä kuntoa, yhteiskuntakelpoisuutta sekä toimintakykyä. Lisäksi ensiarvoisen tärkeässä asemassa on toimiva yhteistyö ohjaajan kanssa. Tarkempaa tietoa lajista löydät Suomen Agilityliitto ry:n sivuilta.

Laji on parasta aloittaa ohjatusti paikallisessa koirakerhossa tai yksityisessä koirakoulussa.

Beaglen kanssa agilityssä törmää usein kysymykseen: ”Nuo taitaa olla vaikeita kouluttaa?” Beagle on ahneutensa ja leikkisyytensä vuoksi  yleensä helppo koulutettava lajiin. Haasteen lajin oppimiseen tuo koiran älykkyys. Ohjaaja tarvitsee yleensä paljon toistoja opetellessaan ja beaglet oppivat asiat muutamasta kerrasta – eivätkä kestä niin paljon toistoja kuin ohjaajan oppiminen vaatisi, eli tarvittavien toistojen tekeminen vaatii vaihtelevuutta harjoituksissa. Beagle myös helposti keksii, kuinka ohjaajaa voi vedättää saadakseen extra makkaraa.

Toinen usein esitetty kysymys on radalla haistelemisen pois kouluttaminen. Beaglelle haisteleminen on samanlainen sijaistoiminto kuin muilla roduilla paimentaminen tai haukkuminen radalla. Syynä siis usein on koiran epävarmuus tehtävästä asiasta, joko esteosaamisen puutteellisuus tai ohjaajan ohjeistuksen epäselvyys radalla. Beagle saattaa myös haistella rauhoittaakseen ohjaajaa liian jännittämisen vuoksi tai ihan puhtaasti vihjatakseen: ”Älä ota sitä vakavasti.”

Beaglestä saa kunnollisen treenikaverin koiran ominaisuuksia hyödyntävällä koulutuksella. Välillä kannattaa jopa miettiä sitä, mihin rotu on alun perin jalostettu (eli ajamaan jänistä), joten beagle reagoi useimmiten nopeammin suunnanvaihdoksiin kuin esimerkiksi paimenkoirat. Jos tavoitteena on kisaaminen, palkkausta harvennetaan vähitellen lajissa edetessä. Palkkausta vähennettäessä motivaation ylläpitämisen tarve kasvaa ja usein väliaikaisesti saattaa nenäkäyttö tai radalta karkaaminen lisääntyä. Joidenkin koirien kohdalla tarvitaan enemmän työtä suoritusvarmuuden kasvattamiseksi kokonaisen radan kestäväksi.

Sopiiko beagle agilityyn? Sopii. Se vaatii ison kasan makupaloja, huumorintajua ja yhteistä matkaa koiran ominaisuuksia etsiessä.

10255177_10152431582169669_3983996665339785078_o

METSÄSTYS

Kirjoittaja: Sofia Ojala

Beagle on vanha englantilainen rotu, jota on käytetty ja käytetään edelleen ajuekoirana. Muunmuassa Suomessa beaglea käytetään kuitenkin enimmäkseen yksin työskentelevänä koirana.

Beaglea käytetään Suomessa pääsääntöisesti jäniksen metsästyksessä, jotkut ajavat myös kettua tai supikoiraa. Etenkin nuorena beaglein ongelma on sorkkaeläinten, kuten kauriin ja peuran, ajaminen, mikä on toistaiseksi Suomen laissa kiellettyä Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Kun koira päästetään irti metsään, se aloittaa riistan haun. Haku on yksilökohtaista, sillä jotkut beaglet hakevat lähempänä (100-300 m) ohjaajaa ja jotkut lähtevät heti kauemmas, yli kilometriinkin. Yleisesti ottaen beaglen haku tapahtuu noin puolen kilometrin päässä ohjaajasta. Beagle käyttää hakemisessa sekä ilma- että maavainua eli se haistelee kuono ylhäällä ilmassa sekä tarkasti kuono maata viistäen. Hakunopeus on yksilökohtaista ja riippuu mm. siitä, kumpaa vainuamistapaa koira käyttää.

Jäljen löytymisen jälkeen olisi toivottavaa, että myös itse jälkien tekijä löytyisi ja alkaisi ajo, jolloin beagle siis haukkumalla seuraa riistaa. Beagle ajaa yleensä selkeästi haukkumalla, ja saattaapa tänä päivänä vielä tavata ulvoviakin beagleja. Haukussa on yleensä selkeitä sävyeroja, joista pystyy arvelemaan, kaukanako koira on riistasta.

Beaglen työskentelyominaisuuksia tarkastellaan jäniksenajokokeissa (BEAJ). Siellä kirjataan ylös haun, haukun ja ajon ominaisuuksia ja arvioidaan koiran metsästysintoa. Ajokokeita järjestetään ympäri maata ja niihin saa yleensä varata aikaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Jokainen koira saa oman maaston ja maastoon mukaansa kaksi tuomaria sekä tarvittaessa maasto-oppaan. Maksimipistemäärä kokeessa on 100.  40 pisteellä koira saa palkintosijan III, 50 pisteellä saa II-palkinnon ja ykköspalkinnon saa 60 pisteellä. Ajokoetuloksia tarvitaan mm. koiran muoto- ja käyttövalion arvoon.

Metsässä koiralla kannattaa olla tutkapanta, jotta koiran työskentelyä ja sijaintia voi seurata. Koiralla kannattaa olla myös heijastimilla varustettu huomioliivi.

006Sofian Jatu-beagle ja onnistuneen jänisajon lopputulos.

NOSEWORK

kirjoittaja: Sanna Rojola / Lohjan Koirakeskus

Nose Work on USA:ssa vuonna 2008 kehitetty hajutyöskentelylaji, joka on viime vuosina noussut Suomessakin erittäin suosituksi harrastuslajiksi. Nose Workissa koira etsii ennaltamäärättyjä hajuja eri ympäristöistä. Alunperin laji kehitettiin rescue-koirien virikkeistämiseen, mutta varsin nopeasti se levisi myös kotikoirien harrastukseksi. Kaikki koirat ovat erinomaisia nenänkäyttäjiä ja haistelu ja hajuaistin käyttö on niille lajityypillistä toimintaa. Mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen taas on yksi eläinten hyvinvoinnin kulmakiviä, joten hajutyöskentely on paitsi hauska harrastus myös tukee koiran yleistä hyvinvointia.

Nose Workissa käytetään hajuina eteeristen öljyjen tislauksen sivutuotteena syntyviä hydrolaatteja. Suomessa hajuiksi on Ruotsin tapaan valittu eucalyptus, laakerinlehti ja laventeli. Yksi tippa hydrolaattia imeytetään siirrännäiseen (esimerkiksi huopatassu tai tops-puikon pää), joka sitten piilotetaan koiralle etsittäväksi. Etsinnät on kokeissa jaettu neljään osaan: sisäetsintä, ulkoetsintä laatikkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Sisäetsintätilaksi käy lähes mikä tahansa sisätila, kunhan sen koko ja asettelu ovat koiran tasolle sopivat. Samoin ulkoetsintää voi tehdä niin omalla pihalla kuin läheisen kaupan parkkipaikallakin. Laatikkoetsinnässä koira etsii hajuja erilaisista laatikoista ja se voidaan suorittaa sekä sisällä että ulkona. Ajoneuvoetsinnässä haju on piilotettuna ajoneuvon ulkopuolelle. Ajoneuvoksi kelpaa mikä tahansa ihmisen kuljettamiseen käyvä ajoneuvo, mutta pääasiassa ajoneuvoina käytetään autoja, mönkijöitä, peräkärryjä, mopoja jne.

Nose Work kokeet on jaettu kolmeen luokkaan, joiden vaikeustaso nousee niin hajujen määrän, alueiden koon kuin piilojen laadunkin suhteen. 1-luokassa etsittävänä hajuna on eucalyptus, toisessa eucalyptus ja laakerinlehti ja kolmannessa luokassa edellisten lisäksi myös laventeli. Esimerkiksi ensimmäisessä luokassa sisäetsintätiloja on vain yksi ja siellä on piilotettuna vain yksi haju. Toisessa luokassa alueita voi olla yksi tai kaksi ja etsittäviä hajulähteitä samoin yksi tai kaksi. Kolmannessa luokassa alueita voi olla kolmesta viiteen ja etsittäviä hajulähteitä kolme. Toisessa ja kolmannessa luokassa hajulähteet voivat olla eri hajujen yhdistelmiä ja kolmannessa luokassa yksi etsittävä alue voi myös olla tyhjä. Ulko- ajoneuvo ja laatikkoetsinnät vaikeutuvat myös samojen periaatteiden mukaisesti, eli etsittävien hajulähteiden ja etsintäalueiden määrä kasvaa aina luokasta seuraavaan siirryttäessä. Ennen kokeisiin pääsyä koirakon on aina suoritettava kyseisen luokan hajutesti hyväksytysti. Hajutestissä etsitään kunkin luokan hajua 12 keskenään identtisestä laatikosta. Testin suorittamiseen on aikaa kolme minuuttia ja se arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Nose Workin koesäännöt sekä tietoja järjestettävistä kokeista ja hajutesteistä löydät Nose Work Finland Ry:n nettisivuilta http://www.noseworkfinland.com

Vaikka Nose Work sopii yhteiseksi tekemiseksi ihan vain kotioloissakin, kannattaa harjoittelu aloittaa ohjatulta kurssilta, jotta vältytään yleisiltä hajutyöskentelyyn liittyviltä ongelmilta. Nose Work ei ehkä vaadi samanlaista huolellisuutta ja tarkkuuttaa kuin vaikkapa ID-jäljen hajuerotteluharjoitukset, mutta kotiharrastajankin syytä olla tietoinen erilaisista hajuihin ja koiran haistamiseen liittyvistä perusasioista. Nose Work kursseja löytyy nykyisin isosta osasta koirakouluja ja Nose Work Finland kouluttaa vuosittain ohjaajia joiden yhteystiedot löydät yhdistyksen sivuilta.

Koirat hahmottavat maailmaa pitkälti hajuaistinsa avulla. Siinä missä ihmisen aivoista erilaisille hajuille ja niiden analysoinnille on varattu vain noin viisi prosenttia on koirilla samainen alue kolmasosa koko aivojen koosta. Beagleille Nose Work sopii kokemukseni mukaan kuin nenä päähän! Luonani kävi toukokuussa kahdeksan luppakorvaa puoli päivää kestävällä tutustumiskurssilla ja täytyy sanoa, että niiden oppimisnopeus oli omaa luokkaansa. Muutaman tunnin harjoittelun jälkeen kaikki tunnistivat hajun ja osasivat jo alustavasti etsiäkin sitä huonekaluista. Sen lisäksi, että Nose Work on koirille mieluista puuhaa se on äärimmäisen opettavaista myös omistajille. On mahtavaa nähdä koiransa tekevän jotain jossa se on todella hyvä ja on opettavaista tajuta, että ollaan sellaisten asioiden äärellä, joissa koiran hallinta, kontrollointi ja ohjaaminen ei olekaan pääosassa. Nose Workissa, kuten hajutyöskentelyssä yleisemminkin, on opittava luottamaan koiraan ja antamaan tilanne sen haltuun, sillä me ihmiset emme mitenkään voi tietää mihin haju on milloinkin piilotettu. Meidän tehtävämme on oppia lukemaan ja tulkitsemaan omaa koiraamme ja olla mahdollisimman vähän tiellä sen tehdessä sitä mihin se on luotu!

IMG_20180520_145620064Kuva: Kaisa Peltonen